perustuslaista, mutta lopulta kansanäänestyksistä

Lilliputtivaltio Luxemburg hyväksyi kansanäänestyksessä EU:n perustuslain. Uutisissa kerrottiin, että samalla kansan luottamuksen sai pääministeri, joka oli luvannut erota kielteisen äänestystuloksen sattuessa. On tietenkin kaunista, että maan johtava poliitikko asettuu noin vahvasti perustuslain taakse, mutta sisäpolitiikkaa ei saisi kytkeä perustuslakiäänestyksiin. Luxemburg ei ole yksin - kaikkien muidenkin maiden johtajat ovat tehneet saman. Oikeastaan 13 kansanäänestystä on siis päätynyt kannattamaan oman maansa vallanpitäjiä ja kaksi vastustamaan omiaan.

Kannatan edelleen kansanäänestysten lisäämistä. Kansalaisilla täytyy olla oikeus tuoda mielipiteensä esiin suoraan. Tottakai kansanäänestysten aikaan levitetään valheellista propagandaa, mutta levitetään oikeaa tietoakin. Kaikkein tärkeintä on, että kansanäänestys nostaa asiat julkiseen keskusteluun. Niistä tulee yhtä lailla kahvipöytien kuin massamedian puheenaiheita. Eikä siinä mitään, vaikka kaikki eivät käyttäisi äänioikeuttaan. Olennaista on mahdollisuus siihen. Suomalaista lakia kansanäänestyksistä pitää viilata niin, että kansanäänestystulokselle ei voi viitata edes periaatteessa kintaalla, vaan se sitoo eduskuntaa ja hallitusta. Nythän tässä maassa voi järjestää vain neuvoa antavia kansanäänestyksiä, mikä tarkoittaa merkittävää demokratiavajetta.

EU:n perustuslaista ei pitäisi äänestää tällä lailla maakohtaisesti, vaan unioninlaajuisesti. Kysymys on sopimuksesta, joka on sama kaikille. Koko unionille yhteinen äänestys tarkoittaisi muun muassa sitä, että keskustelua käytäisiin kaikissa jäsenmaissa yhtä aikaa. Keskustelun olisi helppo levitä niin, että sitä käytäisiin yli rajojen. Kansallisvaltioiden rajat ovat niin pahasti EU:n tarjoamien sosiaalisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien tiellä, että ne olisi korkea aika kaataa. Ensimmäinen EU:n laajuinen kansanäänestys olisi konkreettinen ja toimiva tapa aloittaa.