joutilaisuudesta ja veganismista

En muistanut, että joutilaisuus voi olla näin ihanaa. Sekin on tietysti suhteellista - aina on paljon kaikenlaista, mitä voisi tehdä. Mutta minä olen päättänyt olla jouten, kun siihen kerrankin on tilaisuus. Aikaisemmin joutilaisuus ahdisti minua ja ahdisti tämänkin kerran alussa. Ei voi väittää, ettei osa ahkeruudestani olisi aina johtunut siitä, että haluan unohtaa ikävät asiat. Enkä voi tuomita itseäni siitä. On ihan okei ajatella mieluummin hyvää kuin pahaa. Sitäpaitsi muistan mainiosti, että kyllästyn joutilaisuuteen aika äkkiä.

Olen vanhempieni luona vahtimassa kissaa, jota ei pahemmin näy. Katson televisiota pitkästä aikaa, eikä ainakaan vielä ole tullut sellainen olo, että haluaisin sellaisen kotiinikin. Eihän sieltä tule muuta kuin paskaa. Tai sitten en keskity tarpeeksi. Sekin voi olla - jotenkin keskittymiskykyni tuntuu kadonneen viime aikoina lopullisesti. Uskon, että se johtuu internetistä. Vastaukset löytyvät tosi helposti ja nopeasti, tärkein taito on valita paras linkki mahdollisimman lyhyellä vilauksella. Sitten ovat vielä Messenger ja IRC, jotka keskeyttävät usein. Ne ovat yhtä aikaa suuri kirous ja suuri siunaus, joka tapauksessa jotain paljon parempaa kuin televisio.

Olen ollut vegaani nyt reilut pari viikkoa. Oikeastaan nyt on menossa siirtymävaihe, jonka aikana syön kaiken epävegaanisen kaapeistani (paitsi ehkä pussikeitot, joihin olen kertakaikkisen kyllästynyt). Veganismi vaikuttaa paljon helpommalta kuin luulisi. Kaikkea, mitä tekee mieli, saa myös vegaanisena. Tottakai ruokailuja täytyy miettiä enemmän kuin ennen, mutta voisin kuvitella, että se vaikuttaa ainoastaan positiivisesti ruokavaliooni. Olen alkanut harrastaa terveellisiä eväitä, kun ennen elin epäterveellisillä, satunnaisilla sämpylöillä. Vegaaninen juusto on kyllä julmetun kallista, joten sitä en osta ainakaan ennen kuin kaikki Sveitsin-matkasta aiheutuvat kulut on maksettu.

Vaikeinta veganismissa ei ole ruoka. Tietoa siitä löytyy sekä painettuna että sähköisessä muodossa vaikka millä mitalla. Tuoteselosteiden lukeminen ei ole ollenkaan mahdoton tehtävä. Oli hyvä aloittaa näin kesällä - nyt on aikaa perehtyä, ja kun nämä jutut kerran oppii, niistä tulee tapa. Vaikealta tuntuu kaikki se muu: vaatteet, kosmetiikka, kynttilät... Onneksi olen lopettanut meikkaamisen, joten minun on huolehdittava enää shampoon, hoitoaineen, kasvorasvan ja vartalovoiteen vegaanisuudesta. Vaatteista ei oikein voi tietää, joten ei auta muu kuin päättää olla kuolematta, jos puuvillavaatteessa onkin jotain eläimestä tullutta. Oman veganismin rajojen määrittely on mielenkiintoista, koska itseltään on jatkuvasti kysyttävä, kuinka kunnollinen ihminen minä haluan olla. En missään tapauksessa voi olla ihan täysi vegaani, koska minulla on kissoja, jotka syövät lihaa. Sitäpaitsi täydellisellä vegaanilla ei olisi lemmikkieläimiä ollenkaan.

Vegaanina ajattelen joka tapauksessa ruokaa suhteettoman paljon. Ja mikä on olennaisempaa? Ei mikään. Minusta tämä on myönteinen suunta, koska ennen ajattelin ruoassa ainoastaan sen lihottavuutta. Ajattelen vieläkin, mutta on kai parempi ajatella sen lisäksi jotain muuta. Ruokaa pitäisi ajatella laajemminkin - sen turvallisuutta, terveellisyyttä ja ennen kaikkea reilumpaa jakamista. Tällä hetkellähän ongelma ei ole ruoan riittämättömyys, vaan se, että sitä heitetään roskiin. Ei varmaan ole vaikea arvata, mitä mieltä olen maailmasta, jossa niin sanottuja kaupan lakeja pidetään tärkeämpinä kuin nälkään kuolevia ihmisiä. Meille riittäisi vähempikin.