Legioonateatteri

Aamun Hesari kertoo, että tamperelainen Legioonateatteri menettää Raha-automaattiyhdistyksen tuen, jonka turvin se on toiminut kymmenen vuotta. Legioonateatteri tekee tasokkaita esityksiä hienolla ideologialla. Se kertoo aktivoineensa työttömiä, mikä kuulosti minusta ensin alentuvalta. Mutta jos aktivointi on muuta kuin väkinäistä puuhastelua, sitä kannattaa tukea. Teatterin tekeminen voi helposti auttaa löytämään elämän kadonneen mielekkyyden.

Legioonateatteri ei varmaan kannata taloudellisesti. Se on niitä hankkeita, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Vaikka se on elänyt projektituella (ja projekti tarkoittaa jotain määräaikaista), sen toiminta on Rahiksenkin mielestä pysyvästi tarpeellista. Ilman tukea se ei kuitenkaan voi millään jatkua. Lipputulot tuskin kattavat edes välttämättömiä menoja, osallistumismaksujen periminen olisi järjetöntä ja sponsoreiden hankkiminen söisi ahnaasti henkilöstöresursseja, jotka eivät muutenkaan ole kehuttavat.

Hesarissa arvellaan, että Legioonateatteri putosi avustettavien joukosta ainakin osittain siksi, että veteraanien kuntoutukseen on suunnattu tänä vuonna huima lisämääräraha. En väitä, ettei veteraaneja pitäisi ollenkaan kuntouttaa, mutta se ei minun mielestäni kuulu RAYlle, vaan Kelalle tai vastaavalle. Veteraanien kuntoutus on selvästi julkisen sektorin homma, kun taas RAY, Veikkaus ja kumppanit voisivat mieluiten tukea kolmatta sektoria, kuten järjestöjä ja kulttuurielämää.

Legioonateatterin kohtelu kertoo paljon yhteiskunnan meiningistä. Juhlapuheissa kansalaisten omaa kulttuuritoimintaa ylistetään ja siihen kannustetaan, mutta arkena odotetaan, että se tehdään ilmaiseksi. Ilmaiseksihan Legioonateatterikin toimii, mutta kaikkea ei saa nollabudjetilla - muun muassa tiloja ja teatteritekniikkaa. Ilman työntekijää voi toteuttaa ehkä yhden projektin, jos on tarpeeksi hullua väkeä, mutta pidemmän päälle se ei onnistu. Miksi pitäisikään onnistua? Miksei ihminen saisi elää työllä, jonka osaa ja joka on tärkeää? Taide tekee koko yhteiskunnasta huomattavasti siedettävämmän paikan elää. Etenkin laadukas taide saa mielen liikeelle, vapauttaa ihmisen keksimään uusia ratkaisuja myös niin sanotuissa tuottavissa tehtävissä. Ei sellaisen tekemisen halusta pitäisi joutua kuolemaan nälkään.