henkilökohtaisempaa

Välillä on tällaisia kausia. Itkettää melkein koko ajan, eikä sille ole oikeastaan mitään syytä. Joskus se johtuu puutostiloista, mutta tällä kertaa niitä ei ole. Täytyy myöntää, että on murheita, mutta ei niin paljon, että ne riittäisivät itkettämään viikon. Tuntuu vaan liian vahvasti siltä, että kukaan ei pidä minusta, kaikkein vähiten.

Olisi hienoa, jos olisi sellainen ystävä, jolle voisi soittaa milloin tahansa ja tilata pitämään sylissä. Minun muuten niin loistavissa ystävissäni on se vika, että heillä yleensä sattuu olemaan muuta puuhaa tai jopa matkaeste, kun minua itkettää. On kyllä niitä, joille voi itkeä internetin tai puhelimen välityksellä, mutta eihän se tietenkään ole sama.

En tunne itseäni enää vähemmän vahvaksi näinä kausina. Ennen ajattelin, että tämä on nyt se, mikä näyttää todellisen, heikon minäni. Sitten tajusin, että tällaiset ei niin miellyttävät kaudet ovat vain yksi osa minua. En ole vielä täysin selvillä, miksi niitä tarvitaan, mutta pakko niistä on loppupeleissä olla jotain hyötyäkin. Itsensä kanssa täytyy osata pärjätä sekä ilossa että surussa, se on ainakin hyvä opetella.

Mielenkiintoinen kysymys, jota olen pohtinut viime aikoina Kauniisti hymyilevän kanssa, on, voiko aidosti onnellinen ihminen olla joskus allapäin. Minun mielestäni voi. Sisäinen rauha, siis perimmäinen onnellisuus, ei tarkoita, että olisi jotain muuta kuin on. Minä esimerkiksi olen syvästi onnellinen varmaan juuri intensiivisten tunteideni ansiosta. Kun yritin rauhoittua, hillitä niitä, olin ainoastaan jatkuvasti ahdistunut, enkä voinut puhua siitä kellekään. Onnellisuuden ansiosta myös nämä synkät kaudet ovat vähän helpompia, ainakin ne kestävät vähemmän. Onnellisenakin voin kertoa ahdistuksestani muille, mikä jostain syystä helpottaa. Olen onnellinen ehkä siksikin, että minun ei tarvitse vakuutella, että pärjään, vaikka oikeasti en pärjää. Se olisi valehtelemista, ja se tekee minusta vain onnettoman. Enkä tällä tarkoita, etten tahtoisi niistä kokonaan eroon. Kunhan se ei tapahdu niin, että tukahdutan itseni, annan ne pois vaikka tällä sekunnilla.

Tästä blogista piti tulla ihan asiallinen yleisen tason pohdintablogi, mutta sen taso romahti tällaiseen itsesääliin alle viikossa. Mutta aina ei jaksa...