12.12.05

prostituoidut

Luotettu kantajani raportoi ViNOn liittokokokouksesta niin hyvin, ettei minun varmaan tarvitse. Liittarissa oli kivaa ja olin tyytyväinen valintoihin. Edessä on mielenkiintoinen vuosi paitsi varapuheenjohtajuuden, myös opiskelijavaltuuskunnan ansiosta. Minulla ei vielä ole mitään valmista linjaa valtuuskunnalle, mutta tässä vaiheessa ei ehkä tarvitsekaan olla. Persoonallisuuteni on varmaan muuttunut, kun olen näin innoissani siitä.

Tulin surulliseksi, kun luin Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ottaneen kantaa seksin oston kriminalisoinnin puolesta. Olin ennen itsekin samaa mieltä, mutta olen järkiintynyt. Jos seksin ostosta tehtäisiin rikos, se siirtyisi maan alle, ja prostituoitujen asema huononisi vielä nykyisestäänkin.

Eivät asiat ole tälläkään hetkellä hyvin, etenkään maahanmuuttajaprostituoitujen kannalta. He eivät voi hakea sosiaaliturvaa eivätkä terveydenhoitoa tai mitään muutakaan yhteiskunnan tarjoamaa, koska viranomaisen kohtaaminen tarkoittaisi karkoitusta. He pelkäävät myös parittajien kostoa, eikä kukaan suojele heitä siltä. Prostituoitujen ihmisoikeudet ovat tabu. Kaikkein surullisinta on, että naisjärjestöt eivät välitä näistä naisista, vaan puhuvat kuin moraaliset porvaristantat konsanaan. Niitä ei tunnu kiinnostavan tavallisen seksityöläisen elämä ja mielipiteet ollenkaan. No, prostituoidut eivät ole ensimmäinen ryhmä, jonka parhaan toiset tahtovat kovin kärkkäästi määritellä. Kyllähän minunkin pitäisi tietää, että olisi parempi vaan lakata tämä vammaispalveluiden puutteesta valittaminen ja olla kiitollinen siitä, että jokainen vammainen sentään pääsee ainakin kerran päivässä vessaan.

En kannata prostituutiota sinänsä. Olisi parempi, jos kenenkään ei tarvitsisi myydä itseään. Kysymys on vallasta, eikä seksiin pitäisi liittyä valtaa, vaan kiintymystä. Tottakai pitäisi edistää yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei ole pakko olla prostituoitu. Mutta jos joku haluaa myydä itseään tai joutuu tekemään niin, yhteiskunnan ei pitäisi viedä häneltä ihmisarvoa. Minulla ei ole mitään oikeutta viedä kenenkään ihmisarvoa vain siksi, että hän tekee jotain, mihin minä en suostuisi.

Mieliala kohenee hiljalleen, mutta syön liikaa, enkä ole vieläkään alkanut urheilla. Kohta olen pyöreä kuin pulla, eikä sitten ole kivaa.

2 kommenttia:

tunteellinen siili kirjoitti...

Sä et todellakaan syö liikaa, ellet sitten syö lähinnä kaapeissa tai salaa yksin kotona (tämä perustuu näkemiini syömisiin), vaan edelleen liian vähän. Olen ravitsemusfriikki ja mulla on selvä käsitys aiheesta siis.

Lisäksi sanoisin, että meidän pitäisi puhua itsensä myymisen sijaan seksin tai seksipalvelujen myymisestä. Termi on neutraalimpi ja kertoo paremmin siitä mitä tosiasiallisesti tapahtuu. Itsensä myymistä samalla logiikalla on mikä tahansa työ, josta saa palkkaa. Erityisesti fyysiset toisen koskettamiseen liittyvät työt, kuten sairaanhoitajan tai hierojan.

Ja en tietenkään tarkoita, että prostituutio olisi hyvä juttu sinänsä, mutta pystyn jollain tavalla käsittämään senkin, että jotkut kokevat sen ihan oikeasti valitsemakseen ammatiksi ja siksi siitä tulee puhua asiallisesti...

miss abled kirjoitti...

Vihreäsilmäisen kanssa on puhuttu tästä syömisestä viime aikoina tosi paljon. Se on vähän ongelma vieläkin.

Olet varmaan ihan oikeassa siinä, että olisin voinut valita paremman sanan. Seksiähän siinä myydään, ei itseä. Mutta onko seksipalvelusta puhuminen kahden ihmisen välisten herkkien asioiden alistamista markkinatalouden termeille ja rahalle? Onko seksi samaa kamaa kuin hiustenleikkuu tai autonpesu?