10.2.06

paniikkia, häpeää ja kodin tuntua

Pyörätuolissa on se paha vika, että ne saattavat hajota. Niin kävi tiistaina, mutta silloin minulla oli varasisärenkaita. Niistä toinen osoittautui kelvottomaksi, mutta toinen toimi moitteettomasti. Tänään meni toinen rengas, eikä ollut enää varakumeja. Paikkaus ei auttanut. Minulle tuli siis kotiviikonloppu - pyytämättä ja yllätyksenä. Kun tiedetään, että olen viime aikoina lähinnä itkenyt ollessani yksin, tilanne ei miellytä yhtään. Jos olisi kunnossa, voisi tietty käyttää ajan hyödyksi lukemalla tenttiin ja tekemällä töitä. Katsotaan, ehkä saan koottua itseni,

Viime viikonloppu oli hauska. ViNOn hallitus kokoontui, yritin mennä elokuviin Tietojenkäsittelytieteilijän kanssa ja vietin aikaa maailman ihanimmalla tyttöparilla (niiden etunimissä on vain yhden kirjaimen ero!). Sillä aikaa vanhempani maalasivat kämppäni. Nyt on yksi vihreä, yksi keltainen, yksi oranssi ja kolme punaista seinää. Sain viimein muutaman Jeesuksen kuvan seinälle. Nyt alkaa tuntua kodilta.

Sain lähetettyä puoluetoimistolle vammaispoliittisen toimenpideohjelman. Siitä tuli surkea tekele. En tiedä, miten pystyn esittelemään sen valtuuskunnalle pyörtymättä häpeästä. Häpeääni lisää ehdottomasti se, että samassa kokouksessa Kansanedustajani esittelee ehdotuksensa Liiton liikennepoliittiseksi ohjelmaksi. Jos yhtään häntä tunnen, ohjelmaa voi kuvata pelkästään ylisanoilla.

Ei kommentteja: