En ole itkenyt tänään yhtään, kuten pelkäsin. Se ei vielä tarkoita, että asiat olisivat hyvin. En ole saanut tehtyä mitään järkevää, vaikka olisi tavallaan ylimääräistä aikaa. On paljon asioita, joita en voi tehdä ilman pyörätuolia, vaikka haluaisinkin. Esimerkiksi hetken halusin leipoa sämpylöitä, mutta se ei onnistu, jos ei ylety millään uuniin. Olen aina pitänyt konttaamista maailman parhaana liikkumismuotona, se on ollut tänään ainoa vaihtoehto. En voi valittaa: se tuntuu ihanalta. Harmi vaan, että tämä asunto (kuten asunnot yleensä) on suunniteltu käytettäväksi lattiatasoa ylempänä.
Luin eilen Italo Calvinon kirjan Ritari, jota ei ollut olemassa. Calvino ei ole koskaan kuulunut ehdottomiin suosikkeihini, mutta pidän hänen teksteistään kyllä. Edellä mainitussa kirjassa on loppupuolella suorastaan nerokas luku. Siinä mies yrittää tulla Graalin pyhän veljeskunnan jäseneksi noudattamalla heidän sääntöjään. Meininki alkaa arveluttaa. Lopulta hänen silmänsä avautuvat, kun veljeskunta listii kylällisen köyhiä ihmisiä perusteenaan vain "Graalin tahto". Luku on hieno kuvaus ihanteiden romahtamisesta ja siitä, mihin kollektiivinen ajattelu (tai no, ajattelemattomuus) voi pahimmillaan johtaa. Nyt voisi sanoa, että mieleeni tulivat viimeaikaiset tapahtumat, mutta enpä sanokaan. Aina on ollut höyrypäisyyttä, fundamentalismia ja kahakoita.
Luin myös vähän matkaa Jevgeni Popovin Mestari Kaaosta. Siitä en tajunnut vielä paljon mitään, mutta nautin kirjan tyylistä. Ne harvat kohdat, jotka avautuivat, olivat nerokasta piikittelyä neuvostojärjestelmästä. Ja sen jälkeisestäkin kyllä. Tuota kirjaa ei valitettavasti voi paljon kuvailla, se täytyy kokea itse.
Minä tahdon jonkun ystävistäni tänne. Nyt heti.
10.2.06
paniikkia, häpeää ja kodin tuntua
Pyörätuolissa on se paha vika, että ne saattavat hajota. Niin kävi tiistaina, mutta silloin minulla oli varasisärenkaita. Niistä toinen osoittautui kelvottomaksi, mutta toinen toimi moitteettomasti. Tänään meni toinen rengas, eikä ollut enää varakumeja. Paikkaus ei auttanut. Minulle tuli siis kotiviikonloppu - pyytämättä ja yllätyksenä. Kun tiedetään, että olen viime aikoina lähinnä itkenyt ollessani yksin, tilanne ei miellytä yhtään. Jos olisi kunnossa, voisi tietty käyttää ajan hyödyksi lukemalla tenttiin ja tekemällä töitä. Katsotaan, ehkä saan koottua itseni,
Viime viikonloppu oli hauska. ViNOn hallitus kokoontui, yritin mennä elokuviin Tietojenkäsittelytieteilijän kanssa ja vietin aikaa maailman ihanimmalla tyttöparilla (niiden etunimissä on vain yhden kirjaimen ero!). Sillä aikaa vanhempani maalasivat kämppäni. Nyt on yksi vihreä, yksi keltainen, yksi oranssi ja kolme punaista seinää. Sain viimein muutaman Jeesuksen kuvan seinälle. Nyt alkaa tuntua kodilta.
Sain lähetettyä puoluetoimistolle vammaispoliittisen toimenpideohjelman. Siitä tuli surkea tekele. En tiedä, miten pystyn esittelemään sen valtuuskunnalle pyörtymättä häpeästä. Häpeääni lisää ehdottomasti se, että samassa kokouksessa Kansanedustajani esittelee ehdotuksensa Liiton liikennepoliittiseksi ohjelmaksi. Jos yhtään häntä tunnen, ohjelmaa voi kuvata pelkästään ylisanoilla.
Viime viikonloppu oli hauska. ViNOn hallitus kokoontui, yritin mennä elokuviin Tietojenkäsittelytieteilijän kanssa ja vietin aikaa maailman ihanimmalla tyttöparilla (niiden etunimissä on vain yhden kirjaimen ero!). Sillä aikaa vanhempani maalasivat kämppäni. Nyt on yksi vihreä, yksi keltainen, yksi oranssi ja kolme punaista seinää. Sain viimein muutaman Jeesuksen kuvan seinälle. Nyt alkaa tuntua kodilta.
Sain lähetettyä puoluetoimistolle vammaispoliittisen toimenpideohjelman. Siitä tuli surkea tekele. En tiedä, miten pystyn esittelemään sen valtuuskunnalle pyörtymättä häpeästä. Häpeääni lisää ehdottomasti se, että samassa kokouksessa Kansanedustajani esittelee ehdotuksensa Liiton liikennepoliittiseksi ohjelmaksi. Jos yhtään häntä tunnen, ohjelmaa voi kuvata pelkästään ylisanoilla.
31.1.06
lista etätyön hyvistä puolista
Teen nykyään aika paljon töitä kotona. Se olisi kamalaa, jos ei olisi ollenkaan toimistoa, jolla voi käydä juoruamassa kerran tai pari viikossa. Etätyö sopii minulle, koska olen tehokkaimmillani yksin. Olen työntekijänä ja opiskelijana vähän erakkoluonne. Toisaalta selkeitä työaikoja ei ole, mikä on välillä ärsyttävää.
Etätyössä on monta ylittämätöntä puolta:
- Voi nukkua myöhempään, koska työmatka on lyhyt - riittää, että avaa läppärin.
- Voi tehdä töitä pyjamassa.
- Kuulee kissan kehräystä työaikana. Kissan silittäminen rentouttaa mukavasti kesken työpäivän.
- Ei tarvitse tapella siitä, kierrätetäänkö meidän työpaikalla vai ei.
- Voi kuunnella radiota niin kovalla kuin haluaa. Ja juuri sitä kanavaa mitä haluaa.
- Ei tarvitse ottaa eväitä mukaan.
Olen silti sitä mieltä, että on ihan kivaa, jos saamme sellaisen isomman ja toimivamman toimiston, että siellä voi miellyttävästi käydä töissä.
Etätyössä on monta ylittämätöntä puolta:
- Voi nukkua myöhempään, koska työmatka on lyhyt - riittää, että avaa läppärin.
- Voi tehdä töitä pyjamassa.
- Kuulee kissan kehräystä työaikana. Kissan silittäminen rentouttaa mukavasti kesken työpäivän.
- Ei tarvitse tapella siitä, kierrätetäänkö meidän työpaikalla vai ei.
- Voi kuunnella radiota niin kovalla kuin haluaa. Ja juuri sitä kanavaa mitä haluaa.
- Ei tarvitse ottaa eväitä mukaan.
Olen silti sitä mieltä, että on ihan kivaa, jos saamme sellaisen isomman ja toimivamman toimiston, että siellä voi miellyttävästi käydä töissä.
28.1.06
uskonnollisesti aktiiviset
Langassa, joka ei ole Vihreän liiton lehti, mutta on vähän kuitenkin, oli juttu ihmisistä, jotka kiertävät erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia. Minulle jäi epäselväksi, tekevätkö he sitä vain sunnuntaisin vai kenties muinakin päivinä. Jutun päähenkilö Tuomas osallistui antaumuksella niin muslimien, krishnojen, mormonien kuin ortodoksienkin pyhiin toimituksiin. Hän kokee kaikessa samaa pyhyyttä. Yksi pyhä ei riitä. Tai riittää, mutta sen saa kokonaisimpana, kun osallistuu sen kohtaamiseen monella eri tavalla.
Onkohan tällaisia ihmisiä ollut ennenkin? On hyvin vaikea kuvitella, että Tuomaksen kaltaiset ihmiset olisivat ilmestyneet tyhjästä vuonna 2006. Mieleeni ei tule esimerkkejä yhdestäkään tällaisesta tapauksesta, mutta se tarkoittaa vain sitä, että heistä ei ole kirjoitettu. Ehkä tämä on tabu? Ihmisellähän saa perinteisesti olla vain yksi uskonto. Väestörekisteriinkin saa merkitä vain yhden. Ei varmaan ole lain mukaista kuulua moneen uskontoon. Aikana, jona usko on vahvasti yksilön henkilökohtainen valinta, tilanne on outo, jopa väärä.
Huomasin olevani vanhanaikainen. Olen itsekin osallistunut useamman uskonnollisen ryhmän kokouksiin. (En tunnistanut Langan jutun mormonikuvauksen meininkiä sellaiseksi kuin olen tottonut.) Olen aina, jopa luterilaisen kirkon tilaisuuksissa, osoittanut selkeästi, että en usko kirkon oppiin, vaan olen paikalla pelkästään sivustakatsojana. Kyllä, minä kuulun luterilaiseen kirkkoon. Se johtuu eräästä erittäin nuoresta miespuolisesta henkilöstä. Minusta olisi erittäin loukkaavaa tosiuskovaisia kohtaan ottaa esimerkiksi initaatio Dalai Lamalta, koska en voi puhtain sydämin luvata antautuvani dharman opiskelijaksi ja noudattajaksi. Olen silti aina innoissani pyhistä tilaisuuksista, koska ne ovat älyttömän mielenkiintoisia. Saisinpa maalautettua tuon seinän, niin voisin vihdoin kiinnittää kaikki krusifiksit ja Jeesuksen kuvat siihen. Ja Dalain.
Mutta onko ylipäätään väärin käydä monen eri uskonnollisen yhteisön tilaisuuksissa? Ei tietenkään ole. Kukin tekee kuten haluaa. Rukoileminen ja uskonnollinen avarakatseisuus tuskin tekee pahaa yksilölle tai ympäristölle. Ihmettelen silti vähän, ettei oppien erilaisuus häiritse. Jos kaikki kelpaa, eikö silloin ole ihan sama, mitä tekee? Onko silloin mikään enää oikeasti pyhää? Uskooko silloin enää oikeastaan mihinkään?
Minä tahtoisin opiskella teologiaa.
Onkohan tällaisia ihmisiä ollut ennenkin? On hyvin vaikea kuvitella, että Tuomaksen kaltaiset ihmiset olisivat ilmestyneet tyhjästä vuonna 2006. Mieleeni ei tule esimerkkejä yhdestäkään tällaisesta tapauksesta, mutta se tarkoittaa vain sitä, että heistä ei ole kirjoitettu. Ehkä tämä on tabu? Ihmisellähän saa perinteisesti olla vain yksi uskonto. Väestörekisteriinkin saa merkitä vain yhden. Ei varmaan ole lain mukaista kuulua moneen uskontoon. Aikana, jona usko on vahvasti yksilön henkilökohtainen valinta, tilanne on outo, jopa väärä.
Huomasin olevani vanhanaikainen. Olen itsekin osallistunut useamman uskonnollisen ryhmän kokouksiin. (En tunnistanut Langan jutun mormonikuvauksen meininkiä sellaiseksi kuin olen tottonut.) Olen aina, jopa luterilaisen kirkon tilaisuuksissa, osoittanut selkeästi, että en usko kirkon oppiin, vaan olen paikalla pelkästään sivustakatsojana. Kyllä, minä kuulun luterilaiseen kirkkoon. Se johtuu eräästä erittäin nuoresta miespuolisesta henkilöstä. Minusta olisi erittäin loukkaavaa tosiuskovaisia kohtaan ottaa esimerkiksi initaatio Dalai Lamalta, koska en voi puhtain sydämin luvata antautuvani dharman opiskelijaksi ja noudattajaksi. Olen silti aina innoissani pyhistä tilaisuuksista, koska ne ovat älyttömän mielenkiintoisia. Saisinpa maalautettua tuon seinän, niin voisin vihdoin kiinnittää kaikki krusifiksit ja Jeesuksen kuvat siihen. Ja Dalain.
Mutta onko ylipäätään väärin käydä monen eri uskonnollisen yhteisön tilaisuuksissa? Ei tietenkään ole. Kukin tekee kuten haluaa. Rukoileminen ja uskonnollinen avarakatseisuus tuskin tekee pahaa yksilölle tai ympäristölle. Ihmettelen silti vähän, ettei oppien erilaisuus häiritse. Jos kaikki kelpaa, eikö silloin ole ihan sama, mitä tekee? Onko silloin mikään enää oikeasti pyhää? Uskooko silloin enää oikeastaan mihinkään?
Minä tahtoisin opiskella teologiaa.
16.1.06
3,5 on pettymys
Vietin eilisen päivän etsimällä ihmisten nimiä vaaliluettelosta, arvioimalla henkilöllisyystodistusten aitoutta ja lopulta laskemalla ääniä. Vaalitoimitus on aina yhtä tylsä, mutta presidentinvaalien suuriin etuihin kuuluu ehdottomasti ehdokasnumeroiden kohtuullinen lukumäärä. Ääntenlasku käy jouhevasti. Silti vaalipöytäkirjaani pääsi virhe. Voikohan siitä joutua oikeuteen tms.?
Yritin järjestää Tampereen vihreille vaalivalvojaiset. Ne menestyivät huonosti, sillä juhliin ei tullut oikein ketään. Harmitti. Klubin henkilökunta puolestaan tuntui olevan kovin otettu baarinsa valitsemisesta tähän tarkoitukseen. Minusta yksi Tampereen vihreiden perusongelma on, että bileet ovat surkeita tai ainakin kohtuuttoman hiljaisia. Vaadin, että vihreät perustavat bilepoliittisen työryhmän, joka lunastaa valtakunnallisesti, ehkä jopa globaalisti, lupaukset siitä, että vihreillä on parhaat bileet!
On selvää, ketä äänestän toisella kierroksella. Tällaiset vaalit ovat huiman tylsiä, kun tietää tarkkaan, kuka voittaa. Toivottavasti sentään syntyy kunnon keskustelua. Kansalaiset, nyt on vastakkainasettelun aika!
Yritin järjestää Tampereen vihreille vaalivalvojaiset. Ne menestyivät huonosti, sillä juhliin ei tullut oikein ketään. Harmitti. Klubin henkilökunta puolestaan tuntui olevan kovin otettu baarinsa valitsemisesta tähän tarkoitukseen. Minusta yksi Tampereen vihreiden perusongelma on, että bileet ovat surkeita tai ainakin kohtuuttoman hiljaisia. Vaadin, että vihreät perustavat bilepoliittisen työryhmän, joka lunastaa valtakunnallisesti, ehkä jopa globaalisti, lupaukset siitä, että vihreillä on parhaat bileet!
On selvää, ketä äänestän toisella kierroksella. Tällaiset vaalit ovat huiman tylsiä, kun tietää tarkkaan, kuka voittaa. Toivottavasti sentään syntyy kunnon keskustelua. Kansalaiset, nyt on vastakkainasettelun aika!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
