Pyry on perseestä

Pitäisi olla tosi riemuissaan, kun saa ikäänkuin ylimääräisen kotipäivän. Mutta ei, se ainoastaan masentaa. Inhottava lumi. Kylmyydessäkään ei olisi mitään vikaa, ja pimeys on kivaa, mutta lumen takia on peruttava tapaamisia, aiheutettava tulva aina kun on ollut hetken sisällä ja niin edelleen.

Odotin eilen, ensimmäisenä lumimyräkän päivänä, taksia yli kolme tuntia rautatieasemalla. Oli jo yö. Minulle sanottiin, että tilauksissa oli ruuhkaa, mutta silti aseman edessä taksijono lyheni varsin normaaliin malliin. Mietin, oliko vika siinä, etteivät taksikuskit tahtoneet ottaa vammaiskuljetusta vai etteivät ne halunneet ottaa tilauksia ollenkaan. Vammaiskuljetuksia on kuulemma dissattu viime aikoina, koska uusi systeemi ei toimi tai toimii hankalasti. Odotukseni ei päättynyt tilatun taksin tulemiseen, vaan taksin nappaamiseen tolpalta joidenkin tuntemattomien kaukajärveläisten kanssa. Maksoin sen itse, koska kaupungin säännöt kieltävät sellaisen menettelyn. Juna oli ollut Tampereella 22.30, minä olin kotona klo 1.50. Matka kodin ja aseman välillä on alle kilometri.

Tämä kokemus horjutti perusturvallisuuttani. Aiemmin olen aina saanut tilaamani taksin - vaikka sitten tunnin myöhässä. Nyt en saanut. Saanko enää koskaan? Ymmärrän tunnin myöhästymisen, koska sää oli hirveä. Mutta kolme tuntia. Ja senkään jälkeen ei edes lupausta kyydistä. Ahdistaa.