vaalit tulee!

Olin tänään jakamassa vaalimainoksia Keskustorilla. Yksinäinen tempaukseni kesti tunnin, mutta tuntui ikuisuudelta, koska olin lahjakkaasti unohtanut villapaidan kotiin. Demareiden reipas, keski-ikäinen vaalikoppimies ihastui idealismiini, joka kuulemma kyllä häviää vuosien myötä. Hän sanoi, että voisi samaa ehdokasta kuin minä, jos tällä olisi todellinen mahdollisuus päästä läpi. Jos kaikki ajattelevat noin, kukaan muu kuin Muumimamma ei ikinä pääse läpi.

Juttelin muutaman miellyttävän tapauksen lisäksi vähemmän miellyttävän kansalaisen kanssa. Hän oli nuori tyttö, joka aikoi äänestää Pankinjohtajaa. Tytön mielestä pakolaiset ovat aiheuttaneet kaiken sen, mistä hän ei Suomessa pidä. Sanoin, että pakolaisia pitää ottaa Suomeen lisää ja heille pitää saada töitä. "Mutta kun ei niistä ole mihinkään", tyttö sanoi. Jessus.

Olin iloinen, että niin moni nuori tyyppi kieltäytyi mainoksesta, koska oli jo äänestänyt numeroa viisi.

Keskustelu Teatterintutkijan kanssa aiheutti huonon omantunnon ja sen, että kävin hakemassa Attilasta tenttikirjoja. Saatan jopa opiskella tämän lukukauden aikana.

Vaalilautakunnan arvovaltaisena puheenjohtajana tein tänään erinäisiä puheluita. Toiseksi viimeinen olisi jäänyt viimeiseksi, ellei sen aikana olisi käynyt ilmi, että äänestyspaikalla on invavessa, mutta se on kerrosta alempana kuin itse äänestys. Tämä siitäkin huolimatta, että tilan esteettömyyttä tiedusteltiin huolellisesti ennen kuin minut sijoitettiin juuri tuonne. No, kun kaikki ei tule mieleen niin ei tule. Ihan kuin ei olisi muutenkin huono päivä.