Pirkanmaan vihreillä piiripäivillä tuntui välillä kuin olisi ollut uskonnollisissa opetuksissa. Ihmiset kertoivat ilmastosynneistään ja Kansanedustajani jakeli synninpäästöjä. Matkalla takaisin Tampereelle kauhisteltiin, yksi autonsa, toinen kynttilöidensä takia. Minun listani oli pitkä: 60 neliötä, vaikka asun yksin, huoneistokohtainen sauna, kotiovessa sähkölukko, tietokoneaddiktio... Olenko nyt ollenkaan kunnon vihreä?
Käsittääkseni en ole liittyessäni Vihreään liittoon liittynyt uskonnolliseen yhteisöön, jonka jäsenyys edellyttää tietynlaisia elämäntapoja. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, vihreissä on myös niitä, jotka syövät lihaa, käyttävät yksityisautoa tai jopa omistavat turkiksia. Eivätkä he ole yhtään huonompia vihreitä kuin kukaan muukaan, koska ei vihreitä voi asettaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Aate on yhteinen, elämäntapansa saa kukin valita itse. Se on keskeinen vihreä arvo.
Miksei kukaan kysy kokoomuslaiselta, miksi hän lajittelee jätteensä? Miksei kukaan moiti demaria, jos hän jää kotiäidiksi? Tai miksi rkp:läistä ei leimata huonoksi, jos hän ei vaadi kaupassa ruotsinkielistä palvelua? Koska heidän ei katsota olevansa aatteensa mannekiineja muualla kuin töissä, politiikan kentällä. Sen sijaan vihreitä pidetään yleisesti - myös omissa piireissä - epäonnistuneina, jos he eivät omalla esimerkillään lujita kanssaihmisten uskoa vihreisiin arvoihin. Onko meidän ajamamme maailma niin ihmeellinen, ettei sitä voi uskoa todeksi, ellemme me itse jatkuvasti vakuuttele elävämme siinä?
En väitä, etten itse haluaisi noudattaa tietynlaista elämäntapaa. Se muodostuu aika pitkälti vihreiden hyväksymien arvojen mukaisesti: pyrin välttämään turhaa kuluttamista ja kunnioittamaan kaikkea elämää maapallolla (miksei avaruudessakin, koska sielläkin sitä varmasti on). Etenkin vammaispolitiikassa tämä on tärkeää, koska muuten sanoma ei mene perille.
Mutta jos minun poliittista pätevyyttäni tai mielipidettäni arvioidaan minun elämäntapani perusteella, ollaan hakoteillä. Näin tapahtuu aina välillä, kun vihreitä moititaan tekopyhyydestä. Esimerkiksi jos minä sanoisin, että en kannata oman saunan rakentamista kaikkiin Tampereen kerrostaloihin, joku voisi kirjoittaa, että no mutta sillähän on itselläänkin oma sauna, joten sen puheet voi jättää omaan arvoonsa. Mistä kukaan tietää tilanteeni taustaa? Tai mitä se kellekään kuuluu, jos en itse koe relevanttina tuoda sitä esiin? Minun henkilökohtaiset valintani kuuluvat ihan muualle kuin neuvottelupöytään. Eivätkä ne ainakaan tee minusta huonoa vihreää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Olen enimmäkseen samaa mieltä. Ja tietenkin on kohtuutonta, että meitä arvostellaan myös politiikan ulkopuolisten tekemistemme ja tekemättä jättämistemme perusteella.
Mutta olen silti sitä mieltä, että ihmisen, ollakseen uskottava, on tehtävä myös joitakin elämäntapavalintoja. Että mäkin kuulun niihin, jotka dissailevat sellaisia vihreitä, jotka autoilevat kaikkialle (vaikka bussikyyti olisi tarjolla), tilaavat aina isoimman mahdollisen pihvin ja ostelevat uusia turkissomisteellisia takkeja.
Että edes jotain. Mutta joitain pahuuksia saa myös itselleen sallia. Mun pahimmat paheet on juusto ja lentäminen. Mutta muuten olen aika hyvä.
No joo, kyllä mäkin olen sitä mieltä, että itsekin pitää olla valmis tekemään sitä, mitä vaatii muilta. Vihreän liikkeen hienoimpia ajatuksia on, että yksilökin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, esimerkiksi kuluttamalla vähemmän ja eettisemmin. Mutta jos joku puhuu fiksuja, sitä ei saa jättää huomaamatta vain siksi, että se syö lihaa tai käyttää turkiksia.
Minä pyrin koko ajan paheettomammaksi. Lakusta voisin luopua piiiiitkän henkisen taistelun jälkeen ja pitkistä, kuumista suihkuista aika helpostikin. Mutta teestä en ihan noin vaan. Enkä turhasta valittamisesta ;)
Siirryn suosikkiini, hömppään. Miksi kummassa pitäisi luopua lakuista? Ne ei ole karkeista pahimpia sullekaan, eikä juuri lainkaan pahoja muille. Tai teestä. Se kun on kai yleensä reilua?
Joku roti on askeesissakin oltava.
Koska lakut ja tee on epäterveellisiä. Tee aiheuttaa riippuvuuttakin... Mutta joo. Kohtuus kaikessa.
Lähetä kommentti