opiskelijapolitiikan ikuisuuskysymyksiä

Opiskelijapolitiikassa on ikuisuusaiheita: opiskelijoiden toimeentulo, sisäänottomäärät, opetuksen laatu ja niin edelleen.

Opiskelijoiden toimeentulo on naurettavan riippuvainen joko töissäkäynnistä tai lainasta. Molemmat haittaavat opiskelijan elämää, työssäkäynti opiskellessa ja laina myöhemmin elämässä. Maailma on muuttunut siitä, kun opiskelija pääsi melko varmasti koulutusta vastaaviin töihin, mikä teki opintolainasta sijoituksen. Nykyään ei voi olla niin varma, joten lainaa ei uskalla ottaa. Työssäkäynti vie ymmärrettävästi voimia opiskelulta. Opintotuella elämistä ei ole edes suunnitteluvaiheessaan pidetty realistisena mahdollisuutena. Suomalainen sosiaalidemokraattinen perusturva on surkea muissakin muodoissaan, koska järjestelmä perustuu niin pitkälti ansiosidonnaisiin etuuksiin. Sikäli opiskelijat ovat samassa asemassa kuin työttömyysturvan peruspäivärahalla, minimiäitiysrahalla ja kansaneläkkeellä sinnittelevät. Heidän ei katsota ansaitsevan elää.

Olin pudota tuolistani, kun kuulin, että Kela perii liikaa maksetuista opintotuista viidentoista prosentin koron. Jopa R-kioskin lainaa saa halvemmalla, ja silloinkin tietää varmasti, mitä tekee. Opintotuen palautteleminen vuoden mittaan saattaa olla vaikeaa, jos tekee töitä epäsäännöllisesti ja palkka tulee milloin sattuu. Viisitoista prosenttia on ehdottomasti liikaa, vaikka liikaa tukea saanut opiskelija olisi mikä huijari. Harvemmat oikeasti ovat.

Sisäänottomääristä en ole vielä päässyt sopuun itseni kanssa. Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkien halukkaiden pitää päästä opiskelemaan. Toisaalta tiedän, että siihen ei välttämättä ole resursseja. Koulutuksen inflaation vaara on koko ajan olemassa. Mutta siinä vaiheessa, kun kysytään, kelle ei saisi antaa opiskelupaikkaa, minä en suostu heittämään ensimmäistä kiveä. Kenestä tahansa voi tulla suuri tutkija tai keksijä. Yksilölle on harvemmin suoranaista haittaa opiskelusta. Toki se voi jollekin olla turhaa. Suostuisinko minä siihen, että en saisi opiskella yliopistossa? En, koska minä ihan oikeasti nautin siitä.

Opiskelijapolitiikan pitäisi radikalisoitua. Yleensäkin pitäisi radikalisoitua. Jos kukaan ei vaadi mahdottomia, mitään ei koskaan tapahdu.