helpotus ja erouutinen

Pähkinöistä tuli maha kipeäksi. Ei siis kannata.

Pyörätuolikriisi on ohi. Olo on ihanan huojentunut. Olisin halunnut suudella intohimoisesti miestä, joka toi varakumeja aamulla. Eikä se edes ollut mitenkään komea. Tämä kaikki on saanut minut taas ihmettelemään, miksi aina puhutaan pyörätuoliin joutumisesta.

Erosin kirkosta netin kautta. Tuli hyvä mieli, kun seurakunnasta tuli kirje, jossa kerrottin, kuinka pahoillaan kirkko on päätöksestäni. Sitä kuitenkin ymmärretään. Kirjeessä pyydettiin lähettämään palautetta, jakamaan eron syyt kirkon kanssa. Jos minulla olisi syvällisiä ajatuksia ratkaisustani, lähettäisin ne kirjeessä mainittuun osoitteeseen ensi tilassa. Mutta kun ei ole. Minusta ei vaan ole oikein kuulua johonkin, mikä perustuu Jumalaan uskomiselle, jos en usko yhtään mihinkään ylempään voimaan. Olen kiitollinen Vihreäsilmäiselle siitä, että hän herätti uinuvan omantuntoni tässäkin asiassa.

Mestari Kaaos on mahtava kirja. En haluaisi, että se loppuu ikinä. Mutta kyllä se taitaa parinkymmenen sivun päästä loppua. Kirjassa käydään hengästyttävään tahtiin läpi erinäisten maiden tilannetta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. En tiedä, kuinka paljon Popov on heittänyt mukaan omiaan, mutta osuvia huomioita hän tekee. Neuvostoliiton hajoamisesta seurasi nimenomaan sitä, mitä kirjan nimi lupaa: kaaosta, kaaosta ja lisää kaaosta. Toiseksi parasta kirjassa on, että siinä puhutaan paljon Dostojevskistä, Tolstoista ja Solzenitzynistä. Pelkästään noiden nimien mainitseminen ilahduttaa minua suuresti. Toisaalta huonoa kirjaa ei pelasta, vaikka siinä lukisi joka sivuilla jotain jostakin Suuresta mestarista.