Olen ollut tänään niin ahdistunut, etten ole saanut oikein mitään aikaan. Olen kaivannut montaa ihmistä, mutta en ole ollut yhteydessä juuri keneenkään, sillä olisin vain itkenyt ja valittanut. Haaveilen edelleen ihan liikaa sylistä, johon voisin vapaasti hakeutua tällaisina päivinä.
Mikä ahdistaa? En oikein tiedä. En tiedä milloin tämä alkoi, enkä tiedä miksi alkoi. Uskon, että tällä on jotain tekemistä Kazakstanin kanssa, sillä matka ei ollut emotionaalisesti helppo. Lisäksi on puoluekokousmoka. Luen Ruston perusteellista viestiä yhä uudestaan ja uudestaan, aivot ovat ihan lukossa. En ymmärrä muuta kuin, että olen tehnyt typerän virheen. Tyhmä, tyhmä, tyhmä tyttö. En ehkä viitsi kuvailla tämänhetkisiä tuntemuksiani, koska ne ovat liian synkkiä teille ihanille.
Huomenna on lähdettävä työmatkalle Pohjanmaalle. Ei huvita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä aion piristää sua musiikilla. Olkoon se vastapalvelus sun kirjalliselle sivistämiselle. Lainaan sulle kyllä musiikkia, mikä ei periaatteessa oo sivistävää, mutta saa luvan kelvata. Poppia ikä kaikki.
Luulen, että Minuuttinovellien sivistävyys on samaa luokkaa kuin sun lainaamien levyjen. Ei nekään ole maailman suurinta taidetta. Ne ovat kuitenkin nerokkaita, koska Minuuttinovellin lukeminen sopii kaikkiin tilanteisiin.
Kohta musiikillista sivistystäni ei voi sanoa olemattomaksi. Voi onnen määrää. Ja pätemisen...
Lähetä kommentti