Keräilyharrastuksistani rakkain on venäläinen ja neuvostokirjallisuus. Erityisesti jälkimmäinen. Sitä löytyy lähinnä divareista, sillä neuvostokirjallisuutta ei enää kirjoiteta, kun ei ole neuvostokansalaisia niitä lukemaan ja ennen kaikkea kirjoittamaan. Vaikka olisin mitä mieltä Neuvostoliiton romahtamisesta, neuvostokirjallisuuden kuolema vähän surettaa.
Neuvostokirjallisuudessa ei leikitä objektiivista. Se on avoimen aatteellista, jopa julistavaa. Taiteelliset ansiot ovat yleensä melkoisen mitättömiä, koska neuvostokansalaisuuden vahvistaminen on tekstin jalo päätarkoitus. Tietty tästä säännöstä on onnellisia poikkeuksia ties millä mitalla. Jos ei tietäisi, että kirjoittaja on ollut äärimmäisen tosissaan, neuvostokirjallisuudelle voisi nauraa kippurassa. Kun sen tietää, tulee vähän pelottava olo. Miten kirjailijat ovat voineet olla niin hyväuskoisia, naiiveja? Joo, tietty eräillä valtarakenteilla on aika paljonkin vaikutusta asiaan...
Jos jollakin on ylimääräisiä venäläisiä tai neuvostokirjoja, ne saa roudata tänne. Vinkkejä hyvistä ostopaikoista saa lähettää myös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Meidän mummin (komm.) kirjahyllyssä on melkein pelkkää neuvostokirjallisuutta. Pieni osa siitä kokoelmasta on muuttanut jo mun luo.
Onnitteluni, sulla on hieno mummo (ainakin tuosta päätellen)! Jos se joskus tuntee tarvetta myydä niitä kirjoja halvalla, muhun saa ottaa yhteyttä.
Lähetä kommentti