ihana puola ja ihana aurinko

Varsovassa oli ihanaa. Matka sinne oli melkoinen seikkailu, mutta koska mukana oli niin monta sankaria, kaikki meni hienosti. Uusin haaveeni on kirkkojenkiertelymatka Puolaan. Tällä kertaa ehdin ja sain luvan käydä vain yhdessä kirkossa. Käyttäydyin siellä melkoisen epäkunnioittavasti. Mutta minkä minä voin sille, että jengi pitää messua juuri silloin kun minä haluan tutustua niiden kirkon maalauksiin ja arkkitehtuuriin?

Syy Varsovan reissulle oli Pride. Se meni loistavasti. Osallistujia oli arviolta kymmenen tuhatta. Vastamielenosoitus oli peruttu, mutta tietenkin kulkueen kyljessä buuasi muutama tyyppi raamatunlauseita toistellen. Viranomaiset suhtautuivat meihin asiallisesti, vaikka muuta pelättiin.

Vaikka Varsovaan mentiin Priden takia, muistan tältä matkalta varmaan ihan muut asiat. Valtavan valkoisen kissan, mansikat, suklaan, tummaihoiset pyhät henkilöt, pitkän yön tulomatkalla valoa kohti Baltian halki (menomatkan nukuin autuaasti), minibussin, hiekkarannan. Ja tietysti ihmiset. Ihanimmat. Muistan myös väsymyksen, jonka takia en millään jaksanut lähteä Tampereelle matkan jälkeen. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Ilman sitä uupumusta en olisi saanut hauskaa iltaa lämpimässä Hesperian puistossa, joten siitäkin voi vain riemuita. Ainoa ikävämpi juttu matkassa oli voimakas tunne siitä, että ilman minua olisi ollut helpompaa. Minusta ei ollut mitään iloa, mutta paljon vaivaa. Kamalinta on, ettei tilanne varmaan ikinä muutu tästä.

Mokaan koko ajan, mutta minulla ei ole kamala olo. Oikeastaan on ihana olo. Korjailen mokiani, vähän nolottaa, mutta juuri nyt en puserru niiden alle. Tietty parasta olisi, että tekisi kaiken kerralla hyvin, koska tuollainen paikkailu ärsyttää ja vie aikaa. Itsetuntoni on edelleen nollassa. Ja samaan aikaan on niin vahva olo, ettei ole tosikaan. Luulen, että sen aiheuttaa aurinko.

Ennen inhosin kuumuutta ja valoa. Olin selvästi pimeän lapsi. Mutta nyt on toinen ääni kellossa. Pidän edelleen myös hämärästä, suorastaan pimeästä, vähän kylmästäkin. Kyllä tämä silti on jotain. Aurinko viettelee ihanasti uskomaan, ettei elämässä tarvitse murehtia. Kohta saa mansikoita ja herneitä. Ihmisten silmät ovat auringossa vielä kauniimpia kuin muuten. Vaikka viime kesää ei voi tulla uudestaan, tämäkin on varmaan ihan kohtuullinen.