Juhannus meni täydellisesti. Kirjastontäti oli täällä, laitoin ruokaa ja leivoin piiraan, pelasimme puistossa Kimbleä. En olekaan ylivoimainen Kimblessä, kuten olen aina luullut. Itsetuntoni ei kärsi tästä tiedosta merkittävästi.
Tulin viisi minuuttia sitten elokuvista. X-Menin uusi osa oli yhtä vaikuttava kuin edelliset. Ei se mikään laatuelokuva ole, mutta sen teemat koskettavat minua. Ihmiset, joissa on jotain erikoista, joutuvat valtaväestön syrjimiksi. Vammaispolitiikkaa siis. Tällä kertaa yhden mutantin suvaitsematon isä keksii lääkkeen, jolla mutanttisuus voidaan parantaa. Mutanttien oikeusliike hajaantuu ja syntyy sotia ja ruumiita. Mieleen ei tullut pelkästään vammais-, vaan myös maailmanpoliittisia kysymyksiä, etenkin lopussa.
Olen ahdistunut. Tulin elokuvasta jotenkin äärimmäisen turvattomaksi. Haluaisin syliin. Täytyy kerätä aika paljon voimia, ennen kuin pystyn miettimään kaiken mitä päässä pyörii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti