Langassa, joka ei ole Vihreän liiton lehti, mutta on vähän kuitenkin, oli juttu ihmisistä, jotka kiertävät erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia. Minulle jäi epäselväksi, tekevätkö he sitä vain sunnuntaisin vai kenties muinakin päivinä. Jutun päähenkilö Tuomas osallistui antaumuksella niin muslimien, krishnojen, mormonien kuin ortodoksienkin pyhiin toimituksiin. Hän kokee kaikessa samaa pyhyyttä. Yksi pyhä ei riitä. Tai riittää, mutta sen saa kokonaisimpana, kun osallistuu sen kohtaamiseen monella eri tavalla.
Onkohan tällaisia ihmisiä ollut ennenkin? On hyvin vaikea kuvitella, että Tuomaksen kaltaiset ihmiset olisivat ilmestyneet tyhjästä vuonna 2006. Mieleeni ei tule esimerkkejä yhdestäkään tällaisesta tapauksesta, mutta se tarkoittaa vain sitä, että heistä ei ole kirjoitettu. Ehkä tämä on tabu? Ihmisellähän saa perinteisesti olla vain yksi uskonto. Väestörekisteriinkin saa merkitä vain yhden. Ei varmaan ole lain mukaista kuulua moneen uskontoon. Aikana, jona usko on vahvasti yksilön henkilökohtainen valinta, tilanne on outo, jopa väärä.
Huomasin olevani vanhanaikainen. Olen itsekin osallistunut useamman uskonnollisen ryhmän kokouksiin. (En tunnistanut Langan jutun mormonikuvauksen meininkiä sellaiseksi kuin olen tottonut.) Olen aina, jopa luterilaisen kirkon tilaisuuksissa, osoittanut selkeästi, että en usko kirkon oppiin, vaan olen paikalla pelkästään sivustakatsojana. Kyllä, minä kuulun luterilaiseen kirkkoon. Se johtuu eräästä erittäin nuoresta miespuolisesta henkilöstä. Minusta olisi erittäin loukkaavaa tosiuskovaisia kohtaan ottaa esimerkiksi initaatio Dalai Lamalta, koska en voi puhtain sydämin luvata antautuvani dharman opiskelijaksi ja noudattajaksi. Olen silti aina innoissani pyhistä tilaisuuksista, koska ne ovat älyttömän mielenkiintoisia. Saisinpa maalautettua tuon seinän, niin voisin vihdoin kiinnittää kaikki krusifiksit ja Jeesuksen kuvat siihen. Ja Dalain.
Mutta onko ylipäätään väärin käydä monen eri uskonnollisen yhteisön tilaisuuksissa? Ei tietenkään ole. Kukin tekee kuten haluaa. Rukoileminen ja uskonnollinen avarakatseisuus tuskin tekee pahaa yksilölle tai ympäristölle. Ihmettelen silti vähän, ettei oppien erilaisuus häiritse. Jos kaikki kelpaa, eikö silloin ole ihan sama, mitä tekee? Onko silloin mikään enää oikeasti pyhää? Uskooko silloin enää oikeastaan mihinkään?
Minä tahtoisin opiskella teologiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Monen uskonnon kannattaminen on ristiriitaista. Esimerkiksi kristinusko ja islam kieltävät muiden kuin oman jumalansa olemassaolon. Toisaalta vaikkapa hinduksi täytyy syntyä, kääntyminen on mahdotonta. Uskonnot ovat sosiaalisia instituutioita. Osoittaa melkoista öykkärimäisyyttä kuvitella, että niitä voi käyttää hyväkseen sillä perusteella kuinka itsestä sattuu tuntumaan.
Lähetä kommentti