elämä on ihan Kafkaa

Ystäväni Pingismestari sai töitä yliopistosta. Hänelle osoitettiin työhuone, jonne ei päässyt pyörätuolilla. Toisin sanoen hän ei päässyt tekemään töitään, selvitystä vammaisten ihmisoikeustilanteesta. Seurasi pitkä sarja puheluita, kirjeitä, sähköposteja ja tapaamisia. Työnantajan asenteessa oli koko näiden neuvottelujen ajan toivomisen varaa. Parin kuukauden päästä työn alkamisesta rakennukseen tuli porrashissi, joten Pingismestari pääsee nyt töihinsä. Sitä ennen asia oli ainakin kahdessa lehdessä ja tietenkin vammaismaailman polttava puheenaihe.

Oikeustieteen opiskelijana Pingismestari tiesi oikeutensa ja päätti vaatia niiden toteutumista. Ihan oikein minun mielestäni. Niinpä hän vaati työpaikaltaan korvausta pestinsä menetetyistä viikoista. Vaatimus ei ollut kohtuuton, vaan siinä pyydettiin yliopistoa myöntämään virheensä ja maksamaan kohtuullinen summa Pingismestarille aiheutuneista ongelmista.

Jo ennen vaatimuksensa esittämistä Pingismestari oli alkanut saada epämiellyttäviä yhteydenottoja yliopiston johtoportaalta ja hallinnolta. Asetelma on kääntynyt niin, että häntä kohdellaan syyllisenä. Ystävääni syytetään asian suurentelemisesta, jopa toisten syrjinnästä. Luit oikein: syrjinnästä. Pingismestari on kuulemma työtilaansa pääsyä vaatimalla viivyttänyt muita kunnostustoimia ja näin haitannut muiden (ei-vammaisten) opiskelijoiden ja työntekijöiden elämää. Lisäksi hän on toiminut epäluottamusta herättävästi ja kiusallisesti tuomalla asian julkisuuteen. Häntä on uhkailtu ja syytelty muutenkin.

Tämä voisi olla Kafkan novelli, mutta ei ole.