typeryyttä

Kun menee hyvin, ajattelee aina, että hyvä olo on helppo säilyttää. Pitää vain syödä oikein, lukea tarpeeksi, nukkua hyvin ja niin edelleen. On hirveän helppoa antaa ohjeita itselleen ja tehdä hyviä päätöksiä.

Mutta sitten tulee ahdistus. Se ei kysy mitään, tulee vaan. Sille ei oikein ole mitään syytä, koska periaatteessa kaikki on paremmin kuin voisin millään kuvitella. Vaikka kuinka rentoutuisi, tuntuu kuin jokin estäisi normaalin hengityksen ja ajatuksen virtaamisen. Hyvistä neuvoista ja aikeista ei ole mitään iloa. Itsekin tietää, että ahdistus on täysin typerää. Että oikeasti kaikki eivät vihaa minua ja oikeasti en ole lihava. Ja mieluummin käyttäisi aikansa muuten kuin rypemällä ääliömäisessä itsesäälissä.

Ja kaikkein pahinta on, että se tuhoaa ihmissuhteeni. Sen, mikä on kaikkein tärkeintä.