mikä tää läppä on?

Salaraittius on nykyään joku juttu. Koska suomalaisessa yhteiskunnassa ei muka voi sanoa suoraan olevansa raitis ilman mitään syytä (lääkekuuri, ajovuoro, raskaus tms), on keksittävä keinoja peitellä raittiuttaan. Silti kaikki myöntävät, että raittius on hieno ja kannatettava valinta.

Mutta eikö nimenomaan raittiuden salaaminen edistä ajatusta siitä, että on pakko juoda? Saatan olla väärässä, mutta luulisi, että niin sanottu juomisen pakko ei olisi niin polttava, jos tietäisi, että ryhmässä on joku muukin joka ei juo? Entä, jos ne kaikki muutkin juovat vain siksi, että luulevat muiden edellyttävän sitä? Ja eikö parasta mainosta raittiudelle ole se, että joku ihan rento ja miellyttävä seuraihminen on raitis?

En sano, että olisin itse kummoinen seuraihminen, mutta en ole koskaan kokenut aitoa painetta juomiseen, korkeintaan pientä, kaverillista piruilua. Hämmennys siitä, etten juo, kestää yleensä korkeintaan puoli tuntia. Sitten vaan todetaan arkisesti, että ai niin toi on tollanen. Toivottavasti kukaan ei koe minua tympeäksi moralistiksi. Voihan olla, ettei kukaan vaan ole kehdannut sanoa mitään. Ja voi olla, etten saa kutsua kaikkiin bileisiin. Ehkä minulla on vähemmän ystäviä kuin pitäisi? Ehkä olen kaikkien mielestä ylimielinen? Ehkä minun pitäisi alkaa feikata alkoholinkäyttöä, muuttua salaraittiiksi? Pitäisikö saman tien alkaa salavegaaniksi, salaekologiseksi ja salafeministiksi?