Syksy on ihanin vuodenaika. Lumen tuloon on vielä kauan, mutta toisaalta ei ole kuuma ja voi nauttia pimeistä öistä. Juuri nyt en kyllä nauti yhtään mistään, kaikki asiat vain tuntuvat tylsiltä ja merkityksettömiltä. Tai eivät oikeastaan miltään. Eivät edes Kafka, laku ja vaaleanpunainen taivas, jotka ovat maailman parhaita asioita.
Jokin ääni päässäni huutaa koko ajan, etten osaa yhtään mitään ja mokaan kaiken. En osaa rentoutua ollenkaan, vaan pelkään koko ajan, että joku moittii minua. Samasta syystä en uskalla tehdä mitään. Toisin sanoen rasitun saamatta yhtään mitään aikaan. Samanlainen olo oli koulussa. Se ääni sanoo, että olen liian lihava, tyhmä, ärsyttävä, säälittävä, ruma ja ylipäätään kelvoton, että ansaitsisin yhtään ketään. Se ilmoittaa kaikista eleistä ja ilmeistä, jotka ehkä viittaavat siihen, että jokainen, jota olen luullut ystäväkseni, hylkää minut. Se muistuttaa, että niin on käynyt monta kertaa, luettelee tapauksia. Sitä ääntä on tajuttoman helppo uskoa.
Olen kohdannut hämmentävän paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vuosikausiin olleet elämässäni. Olen suhtautunut heihin, niinkuin kaikkiin ihmisiin, jotenkin niin välinpitämättömästi ja tylysti, että en itsekään käsitä.
Joo, tiedän, etteivät tällaiset postaukset auta tilannetta yhtään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Missä on osoitus siitä, ettet sä muka osaisi mitään? Sä olet osaamisesi johdosta saanut esimerkiksi aika monta luottamustointa, puheenjohtajuuttakin. Mä en osaisi asioita, joita niiden hoitamiseen kuuluu.
(Mutta olipa kerran yksi asia, jonka luulin osaavani, mutta sitten mulle kerrottiin, etten osaa sitäkään tarpeeksi hyvin.)
Lähetä kommentti