Eilen matkustin pelaten karkotusta ja potkuja ja mita lienee. Meilla ei ollut kutsuja, mutta kanssamme matkustavalla toisella ryhmalla oli. Yritin koko pitkan paivan miettia, minka puhelun tai sahkopostin olin ymmartanyt vaarin. Mutta onneksi Almatyn lentokentalla selvisi, etta kaikki oli hoidossa ihan niinkuin olin kasittanyt. Olin onnellinen myos siita, etta lentokoneessa paasi vessaan.
Almaty on melko lailla samanlainen kuin vuosi sitten. Kaupungilla on saasteita, ihmiset ovat ihania, hotelli loistaa ylellisyyttaan ja vegetariaatti (aitini kehitti taman uuden hienon ilmaisun asken) saa ruoaksi manteja, jotka ovat eraanlaisia pastanyytteja.
Tanaan kaytiin kiertoajelulla. Nahtiin paljon monumentteja ja puistoja. Takalaiset puhuvat presidentistaan paljon. En ole koskaan aiemmin kaynyt ortodoksikirkossa, mutta tanaan kavin. Haltioiduin melko taysin ikoneista, tuohuksista ja muusta rekvisiitasta. Kukaan ei seurueesta ei osannut sanoa, kuka on Kazakstanin suojelspyhimys. Se ei varmaan ole kovin julkinen tieto, koska tama on muslimimaa ja ortodoksikirkot ovat vahan valttamaton paha. Tatakin kirkkoa arvostetaan lahinna siksi, etta se oli ainoa puurakennus, joka sailyi suuresta maanjaristyksesta kauan sitten.
Kaytiin myos vuorilla. Siita tuli paha mieli, koska turistirysassa oli naytilla jalastaan penkkiin sidottu kotka. Olisipa ollut sakset, niin olisin leikannut narun saman tien irti. Muuten vuorila oli ihanaa ja kaunista, niinkuin vuorilla aina on. Niissa on jotain mystista, ilmeetonta voimaa. Ne kiehtovat tietylla tavalla jopa enemman kuin meri, mutta toisaalta meren vaihteleva kaytos pitaa aina jannityksessa.
Trenditietoinen saa korttinsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
ihanaa!
Lähetä kommentti