myöhään

En ole aikoihin valvonut näin myöhään. Ja tämä on jo toinen päivä peräkkäin. Olenkohan minäkin joutumassa pahoille teille?

Vinon hallitus kokoontui lauantaina Tampereella. Olin surkea puheenjohtaja, sillä ajatukseni harhailivat missä sattui, enkä osannut luoda kantaa mihinkään. Jätin huomaamatta liian monta puheenvuoropyyntöä. Asiat saatiin kuitenkin päätettyä ja yksi iso moka paikattua suhteellisen tyylikkäästi. Jäin miettimään sisäistä tiedotusta. Miksi aina tuntuu siltä, että kaikki muut tietävät enemmän kuin minä, vaikka olisin missä asemassa?

Keskustelutilaisuus, jossa esiintyivät venäläinen ympäristöaktivisti Sergei Haritonov ja Kansanedustajani, meni käsittääkseni hyvin. Olin itse paikalla ehkä kolmanneksen tilaisuudesta, mutta olisin ollut pidempään, jos kopiointi ei olisi mennyt täydeksi sähläykseksi. Minulle jäi sellainen kuva, että venäläinen aktivismi on heikoissa kantimissa ja korruptio kukoistaa. Olin niin yllättynyt venäjän kielen ymmärryksestäni, etten tajunnut heti edes iloita siitä.

Viime yönä luonani oli kolme hippiä, illalla useampia. Kävimme pienellä porukalla ihanissa tupareissa ja YO-talolla (jota kohtaan minulla on vakavia aggressioita). Nukuin pitkästä aikaa miehen vieressä. Se tekee hyvää silloin tällöin, vaikka kysymys olisi sellaisesta nukkumisesta, jonka aikana kummallekaan ei tule edes mieleen koskettaa toista. Ennen nukahtamista Trenditietoinen kyseli kaikkea vammaisuudestani. Miksi ihmiset tulkitsevat vastaukseni tästä aiheesta aina loukkaantuneiksi?

Odottelin äsken taksia puolitoista tuntia veljeni asuintalon rappukäytävässä. Oli ihana ilta, sillä me emme ole nähneet toisiamme kunnolla joulun jälkeen. Tällä kertaa ei riidelty politiikasta eikä mistään, vaan syötiin ja pelattiin seurapelejä. Kotiin tultuani kello oli melkein yksi, mutta tiskasin vielä (tiedän, että kerrostalossa ei saisi laskea vettä yhdentoista jälkeen, paha tyttö). Ja sitten oli pakko kirjoittaa tänne. En oikein tiedä, miksi.

Haluaisin valvoa useammin myöhään. Pidän pimeydestä, vaikka eihän kaupungissa koskaan ole kunnolla pimeää. Mutta tällä hetkellä se ei käy. Työtehoni on öisin nollassa ja parhaimmillaan aikaisin aamulla. Yöllä on ne luovat hetket, jolloin ei saa mitään aikaan, hengailee vaan ja heittelee ajatuksia sinne tänne. Alkuyöstä tulevat aina itsesääli ja pelko, mutta jos valvoo vielä vähän, ei enää jaksa niitä. Tulee oivalluksia, rentoutuu näkemään olennaisen.

Olen paisunut kuin pulla, sillä syön käsittämättömiä määriä - etenkin herkkuja. Täytyy alkaa liikkua tai jotain.