ihminen hyvinvointivaltiossa

Ikävän tappiolliselta tuntuvan vaalivoiton jälkeen olen hakenut pohjakosketusta. Sen jälkeen suunta on aina vain ylöspäin. Koska en käytä alkoholia tai muita päihteitä (no, kofeiinia, joo, mutta siitä ei mene ainakaan näillä määrillä sekaisin), olen turvautunut hyväksi havaitsemaani kirjalliseen ja kuvalliseen aineistoon. Juuri mikään ei voi ahdistaa enempää kuin Venäjältä ja Neuvostoliitosta tulevat tarinat, oli kysymys sitten faktasta tai fiktiosta. Venäjän oloja kuvitellakseen tarvitsee vain keksiä pahin mahdollinen ja sitten kertoa se miljoonalla.

Olen lukenut Anna Politkovskajan avunhuudon Putinin Venäjä ja Ryszard Kapuscinskin käsittämättömän taidokkaan Imperiumin ja päässyt puoleen väliin Moshe Lewinin hieman kuivaa Neuvostoliiton vuosisataa. Tulos on toivottu. Pohjalla ollaan.

Jatkoin kuitenkin itseni kiduttamista eilen Lukas Modyssonin elokuvalla Lilja 4-ever. En suosittele sitä kenellekään, joka haluaa nukkua seuraavana yönä. Lilja on 16-vuotias tyttö, joka jää yksin Venäjän köyhyyteen, kun äiti lähtee paksun, kaljun äijänsä kanssa Yhdysvaltoihin. Rahanpuutteessa hän alkaa kaupata seksiä. Maine kiirii, joten jo ennestään kamala elämä muuttuu vielä hirveämmäksi. Lilja tapaa Andrein, joka huijaa hänet Ruotsiin parittajan myymäksi maksulliseksi naiseksi. Tarinasta tulee mieleen yksi musiikkivideo.

OIkeasti elokuva kertoo jopa enemmän Ruotsista, lännestä, kuin Venäjästä. Meidän sosiaalidemokraattisissa kansankodeissamme käydään säälimätöntä orjakauppaa ulkomaisilla ihmisillä, joiden perään kukaan ei kysy. Ja mitä kukaan voisi tehdä, kun näitä ihmisiä pidetään lukittujen ovien takana ja kuljetetaan asiakkaidensa luo Volvoilla, joissa on tummennetut ikkunat? Vaikka kuinka päätettäisiin, että he saavat oleskeluluvan ja suojelua, he todennäköisesti ehtivät kuolla joko oman tai parittajan käden kautta kauan ennen kuin kukaan ehtii niitä tarjota.

Ehkä eniten inhoan miehiä, jotka ostavat seksiä parittajien välityksellä. Suoraan sanoen on aika vaikea käsittää, mitä he saavat, jos toinen osapuoli on selvästi vastahakoinen, yhteinen kieli puuttuu ja niin edelleen. Niilläkin on varmaan paha olla, mutta joku raja toisen ihmisen hyväksikäytölläkin. Tuskin se tuolla tavalla häviää. Seksiseikkailuja saa jopa ilmaiseksi esimerkiksi jostain netin deittipalveluista. Miehet eivät ehkä tule ajatelleeksi ostamansa palvelun eettistä hintaa, vaikka tietävätkin, että siinä on paljon väärää. Ilmiöstä vaietaan tehokkaasti. Toivottavasti edes joku päättää tämän elokuvan ansiosta hemmotella itseään jotenkin muuten, vaikka reilulla punaviinillä tai hyvällä kirjalla. Suosittelen esimerkiksi Juha Ruusuvuoren Nokian nuoriso-ohjaajaa. Jos joku keksii, miksi sen nimi on tuollainen, pyydän kertomaan.