she's so high

Olen nappaillut lääkkeitä ja olen ehkä pilvessä. Hihittelen itsekseni täysin järjettömille asioille. Kaikki tuntuu hyvältä, ihmeen kevyeltä. Mitähän tästäkin tekstistä tulee...

Nukuin eilen melkein koko päivän, joten yöunista tuli kovin levottomat. Hermoilin Sergei Haritonovin tulevaa vierailua Vinon kokouksessa ja näin pari kertaa unta Vihreäsilmäisestä. Lisäksi näin yhden kummallisen unen Latvian lipusta. En oikein tiedä, mistä siinä oli kysymys.

Haritonov tulee puhumaan Vinon hallituksen kokouksen yhteydessä, jos ei tule karkoitetuksi ennen sitä. Haritonov on venäläinen aktivisti, joka aikoinaan arvosteli neuvostoliittolaisten ydinvoimaloiden turvallisuutta ja paljasti mittavaa korruptiota. Vietettyään kymmenen tai viisitoista vuotta venäläisissä vankiloissa Haritonov hakee nyt poliittista turvapaikkaa Suomesta. Kaikki, hänet mukaan lukien, tietävät, ettei turvapaikkaa tule, mutta aina täytyy tietenkin yrittää. Miten suomalaiset viranomaiset voivat ajatella, että Haritonov voi palata maahan, jossa hänet on tuomittu rehellisyytensä takia? Sapettaa. Minun mielestäni hänet pitäisi julistaa tiedonvälityksen pyhimykseksi. Samantien hänen nimensä voisi julistaa tarkoittamaan huippurohkeaa.

Minulla on melkein koko ajan sellainen olo, että ihmiset ovat minulle vihaisia. Esimerkiksi viikonloppuna liittarissa olin suunnilleen hysteerinen, kun olin ihan varma, että etenkin yksi ihminen oli minulle vihainen. Älkää kysykö, miksi. Tämä on varmaan joku lapsuusjuttu, jota on mahdoton tajuta. Se häiritsee sosiaalisia suhteitani. En uskalla sanoa mitään, koska pelkään suututtavani ihmiset.

Vasemmistonuoret ovat selvinneet yllättävän vähällä kohulla. Onneksi. Huumejutut eivät ole missään mielessä kiinnostavia.

Lääkeet eivät varmaan ole vegaanisia. Näinkö vähällä minä olen valmis myymään periaatteeni? Pitääkö eläinten kärsiä vain siksi, että minä olen flunssainen ja tohelo?