kiitos, rakkaat

Se on ohi nyt. Tajusin sen eräänä päivänä jääkaapilla. Minun on mahdoton käsittää, miksi olen joskus ollut syömättä kokonaisia päiviä. Minulla on ylipäätään parempi olo. OIkein hyvä, jopa.

En ole tullut uskoon, vaikka se oli aika lähellä. Olen kyllä meditoinut aina välillä, mutta hyvin epädogmaattisesti. Eikä minulle ole tapahtunut muutakaan suurta ja ihmeellistä. Hyvät ystävät, olen sanonut teille monesti, että kysymys on prosessista, jossa minä tarvitsen läsnäolevia tyyppejä eli teitä. Kiitos. Ja anteeksi, että olin hankala ja olen vähän vielä jatkossakin.

Olen lihonut viime aikoina hemmetisti, tietenkin syömisen normalisoitumisen takia. Se harmittaa, koska en tietenkään halua lihoa. Toivottavasti olen teidän mielestänne ihan jees sittenkin, kun en enää mahdu tähän hameeseen.

Väsyttää hemmetisti. Analyysia ei nyt oikein synny, mutta kunhan tiedätte.