perustulounelmia

Invalidiliitto järjesti seminaarin "Perustulolla koko elämä". Veto on yllättävä, koska Suomessa ei ole perustulojärjestelmää, eikä demarihko Epäkelpoliitto sitä varmaan ensimmäisenä ole vaatimassakaan. Seminaarin ohjelmasta selvisi, ettei kysymys ole kannanotosta perustulon puolesta. Oikeastaan seminaarissa puhuttiin vammaisista ihmisistä, jotka elävät koko elämänsä sosiaaliturvalla: työkyvyttömyyseläkkeellä, sairauspäivärahoilla jne.

Ajatus on varmaan ollut, että sosiaaliturva on yhteiskunnan kustantama tulo, joka lankeaa jokaiselle, joka ei pysty hankkimaan omaa toimeentuloaan. Jos ei tee koskaan töitä, toimeentulo koostuu pelkistä peruspalikoista eli mitään ansiosidonnaisia lisiä ei tule, eivätkä tulot muutu elämän aikana. Eletään siis jatkuvasti perusosilla. Jos mutkat vedetään oikein suoriksi, tästä voi päätyä ajatukseen perustulolla elämästä.

Mutta jos Suomessa olisi perustulojärjestelmä, moni asia olisi toisin. Vammaistenkaan ei tarvitsisi käyttää kallista aikaansa oikeuksiensa selvittelyyn, lomakkeiden täyttämiseen ja vammaisuutensa todistelemiseen, että saisivat turvattua edes sen perusosan. Muita osia ei edes tarvitsisi haikailla, koska hyvä perustulo olisi sellainen, että sillä oikeasti eläisi. Ja jos sattuisi tekemään töitä, edes vähän ja satunnaisesti, saisi todellisia lisätuloja, eikä niiden takia tarvitsisi käydä läpi kohtuutonta paperirumbaa. Vammaisten työllistäminen olisi helppoa, koska työnantajan ei tarvitsisi pelätä korotettujen eläkkeiden maksamista. Ja mikä parasta, vammainen ihminen ei tuntisi itseään yhteiskunnalliseksi taakaksi, vaan yhdenvertaiseksi osaksi yhteiskuntaa aivan kuten kaikki muutkin perustulolla elävät. Ei olisi väliä sillä,

Minä tahtoisin pitää seminaarin. Siellä pohdittaisiin, millaista elämä oikealla perustulolla olisi. Tulisi varmaan parempi olo kuin tuosta seminaarista. Ohjelman perusteella sen lopputulema oli synkkä: vammaiset elävät köyhyydessä 16-vuotiaasta (silloin eläkettä alkaa saada) hautaan.