lessons from Shakespeare

Kaikki paha alkoi samana päivänä: kuukautiskivut, flunssa, sydämen särkyminen. Lopulta kaikki on kuitenkin aika hyvin. Olen suorastaan yllättynyt, että pystyn ajattelemaan kohtuullisen selvästi ja olen melko rauhallinen. Ehkä se johtuu flunssasta? Jos johtuu, haluan tästä lähtien aina tulla jätetyksi flunssan aikana.

Pieni rakkaustarinani oli varsin ihastuttava. Ehkä viisi tuntia siitä, kun olimme nähneet toisemme ensimmäistä kertaa, olin Englantilaisen herrasmiehen sängyssä alasti. Kolme seuraavaa päivää olivat kuin unelmaa: pussailua, silityksiä, kauniita sanoja, salaisuuksia, naurua, hymyä, suloisia unia tiukasti toisen kainalossa. Sitten oli vielä joitakin päiviä romanttisia teksti- ja sähköpostiviestejä ja kirjeitä. Ja sitten se oli ohi. Tuli ilmi rumempia asioita ja jonkin verran kyyneleitä.

Viikko on aika lyhyt aika elämän suurelle rakkaudelle. Täytyy kuitenkin muistaa (etenkin kun kysymyksessä on Englantilainen herrasmies), että esimerkiksi Romeon ja Julian tarina kestää vain pari vuorokautta. Kirjailija Shakespearen tuotannosta löytyy paljon muutakin sellaista, mikä auttaa hyväksymään tilanteen ja tekemään oikeasti päätöksiä. Esimerkiksi Hamlet. Minua ei yhtään huvita olla Ofelia, joka hukuttautuu, koska ei saa Hamletia, joka on vain sekaisin. Sellaiset hullutukset johtavat vain kuolemien ja tuskien sarjaan, kuten Shakespearen tragediat. Minä voin edelleen olla Englantilaisen herrasmiehen ystävä, mutta epätoivoon en ajatellut vajota. Ehkä korkeintaan tunniksi joskus syksyllä kun tulee taas kylmä.

Vähän silti nolottaa, että ehdin jo haaveilla pussailusta Britannian saarten ihanilla nummilla, hunajaisesta äänestä lukemassa minulle loputtomasti James Joycea, yhteisistä kylvyistä ja sen sellaisesta.

Tällaiset flunssapäivät ovat hirveän tylsiä. Aivot eivät oikein toimi niin, että voisi tehdä mitään järkevää. En tajua, miksi haluan aina sairaana syödä pelkkiä herkkuja - tietäen, etteivät ne ollenkaan edistä paranemista. Ärsyttää, etten saa unta, vaikka nimenomaan se auttaisi paranemista. Joka paikkaa kolottaa, heräilen noin kahdenkymmenen minuutin välein. Unet ovat liian levottomia. En jaksa mennä siihen videovuokraamoon, johon pääsisin, koska sieltä tullessa on iso ylämäki. Voi itsesäälin määrää.

Minä olen ihan hirveän onnellinen ihminen. Loppuukohan se onnellisuus jos sen sanoo ääneen?