Kesäloma on mennyt poliittisemmin kuin oli tarkoitus. Hauskaa on silti ollut, en voi valittaa. Ohjelmanumeroksi riittää yleensä se, että käy ennen kahta päivällä ostamassa herneitä ja mansikoita torilla. Parasta on, jos joku ystävistä eksyy Tampereelle ja tulee kylään. Niin on käynyt pari kertaa.
Voima ärsyttää monia mitä erinäisimmistä syistä. Minä en ole valmis tuomitsemaan sitä, sehän sentään yrittää. Uusimmassa numerossa teatterihenkilö Leea Klemola tykittää mielipiteitään. Harvoin henkilöhaastattelu saa ajattelemaan yhtä vahvasti kuin tämä. Esimerkiksi: ”Sen sijaan, että naisille annettaisiin raiskauksen jälkeisessä tilanteessa tavallista kriisiterapiaa, poliisi alkaisikin sanoa, että ’ihan helvetin hienosti selviydytty, käyttäydyit todella hyvin, koska siinä olisi voinut käydä todella huonosti’. Ei kukaan halua olla uhri, se on omasta voimasta luopumista.” Miksi on hyväksyttävämpää olla uhri kuin selviytyjä? Sehän ei tarkoita, ettei voisi olla jossain vaiheessa prosessia heikko ja tarvita apua.
Päivän kirjavinkki: Aleksander Solzenitsynin Asian etu. Lue erityisesti lopussa olevat, lyhyet tekstit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heippa beibe, olisitko sä mestoilla, jos me tultaisiin Kuiskuttelijan kanssa käymään sun luona kotimaan matkan keskellä luultavasti ensi maanantaina?
Joo olen ja se olisi ihaninta. Mulla on silloin hoidossa vanhempieni karvainen tyyppi, joten sitten tapaatte neljä karvaista tyyppiä. Tervetuloa, rakas!
Lähetä kommentti