opiskelijoita ja yllättäen (?) kriisiytynyt puolue

Osallistuin eilen SYLin vuosijuhlaan. Se oli eksoottinen kokemus iltapukuineen, juomalauluineen ja kaikenlaisine koodeineen. On kauan siitä, kun olen viimeksi laulanut Maamme-laulua.

Paluujunassa tapasin Virnun tulevan puheenjohtajan, Aluetieteilijän. Keskustelimme Virnun tulevaisuudesta, mutta myös aluekehittämisestä. Olen ollut hirveän huolissani Virnusta sen jälkeen, kun veljeni jätti sen puheenjohtajuuden, mutta nyt kaikki näyttää menevän jälleen putkeen. Virnulla on paljon toimintaa. Osa siitä on poliittista ja osa ihan puhdasta yhdessäoloa. Molempia tarvitaan. Jostain syystä minä olen aina vierastanut niin sanottua hauskoja illanviettoja, koska minulla ei yleensä ole kovin hauskaa niissä.

Luin Minna Sirnön haastattelua Hesarista ja pelästyin. Sirnö ilmoitti, että Vasemmistoliitto on hänen suuri rakkautensa. Jutussa annettiin ymmärtää, että hän on korvannut miehen puolueella. Minäkin leikittelen välillä samantyyppisellä ajatuksella. Puolueen tyypit ovat kivoja, puolueeseen voi sitoutua ja puolue harvemmin jättää. Mutta ei. Ei se olisi kunnon elämää. Täytyy olla muutakin. Ystäviä, teatteria ja mormonirientoja. Elämää.

Suvi-Anne Siimeksestä huomasin ajattelevani vähän samaa kuin SONKin puheenjohtaja. Hänestä tulisi oikein hyvä europarlamentaarikko. Parlamentti ei suinkaan ole mikään entisten suuruuksien roskalava, kuten välillä tunnutaan kuvittelevan, vaan mielenkiintoinen areena. Siimes on sen verran kovan tason poliitikko, että hänellä olisi siellä jotain saumaa vaikuttaakin, vaikka parlamentin valta onkin mitätön. Olen sympannut Siimestä pitkään, mutta viime vuosina hän on mennyt selvästi liikaa uusliberalismin kannalle. Toisaalta vaatii aikamoista luonnetta, että selviää kaikkien niiden äijien keskellä. Siimes on tehnyt puolueestaan jotenkin uskottavamman.

Yllätyin Vasemmistoliiton tilanteesta paljon. En tajunnut, että kriisi on noin syvä. Toisaalta en ole huolissani. Puolueille tapahtuu joskus suuria, eikä siihen kuolla. Voi käydä päinvastoin, tulla vahvuus. Paljon on kiinni siitä, kuka astuu remmiin seuraavaksi.