kaikkein vaikeinta on luottaa

En yhtään ihmettele, että buddhalaiset opit ovat niin suosittuja nykyään. Buddhalaisuus korostaa jatkuvaa muutosta ja tuomitsee takertumisen. Esimerkiksi tiibetiläisten opetusten mukaan toisiin ihmisiin kiintyminen on takertumista, joka taas on pahinta mitä voi tapahtua. On osattava päästää irti pettymättä. Kiintymys aiheuttaa lopulta vain mustasukkaisuutta ja tuskaa. On ymmärrettävä koko ajan, että huomenna tai tunnin päästä kaikki voi olla ihan toisin.

Minun sukupolveni, jos kuka, on joutunut tekemisiin elämän virran kanssa. Töissä meitä painostaa koko ajan tieto siitä, että työsopimus tai vetämämme projektin rahoitus on määräaikainen. Meidän on panostettava satakymmenen prosenttia elämästämme työhön, jonka loppumista emme kuitenkaan saa surra. On kehityttävä koko ajan, etsittävä uusia haasteita, oli se sitten kuinka repivää tahansa. No, jopa mahdollisuus kiintyä työpaikkaan ja -tovereihin on eliminoitu tehokkaasti siten, että yhteisiä vapaamuotoisempia hetkiä on entistä vähemmän ja ihmiset vaihtuvat koko ajan.

Omaan alaansakaan on turha kiintyä, koska sitä on todennäköisesti vaihdettava ehkä jopa monta kertaa. Miksi käyttääkään kaikkea kapasiteettiaan yhteen asiaan, kun voi kehittää itseään koko ajan. Entäs, jos uuden oppiminen on mahdotonta, eikä vähiten siksi, että on menettänyt yhden itsetuntonsa vahvimmista rakennusaineista, ammattiylpeytensä?

Ihmisiin ei saa kiintyä. Minun sukupolveni vanhemmat ovat eronneet, perheet hajalla. Vaikka minun vanhempani ovatkin pysyneet yhdessä, en usko hetkeäkään ikuiseen avioliittoon. Sellaiset ovat sitäpaitsi onnettomia: yhdessä pysytään vain tottumuksen voimasta, vaikka olisi miten kurjaa tahansa. Nykyään ei päätetä olla yhdessä, vaan hengaillaan niin kauan kuin seksi sujuu ja on kivaa. Mitään muuta ei saa odottaakaan, koska sitoutuminen ahdistaa ja se ei ole yhtään kivaa.

Ystäviin ei saa kiintyä, koska ne muuttavat ennen pitkää toiseen kaupunkiin tai maahan, eivätkä anna kuulua itsestään. Huonoin syy olla muuttamatta kauemmas on, että haluaa olla lähellä ystäviään. Ei ystävien takia saa uhrata omia unelmiaan, koska eivät nekään uhraa unelmiaan minun takiani. Entä, jos ystävät ovat se unelma?

Kiintymisen vastapari on luottamus. Jos ei saa kiintyä, ei voi luottaa. Me voimme luottaa korkeintaan itseemme, eikä sekään välttämättä kannata. Koska emme voi luottaa keneenkään, meidän on oltava koko ajan varuillamme, ettei meitä satutettaisi. Meidän on koko ajan epäiltävä toistemme motiiveja, koska ne ovat luultavasti pahoja. Buddhalaisuuteen kuuluu, että siitäkin huolimatta me teemme toisille vain hyvää, mutta kuka sen jaksaa muistaa? Elämä on peli, jonka ainoa sääntö on muutos.

Buddhalaisuus, kuten kaikki uskonnot, tarjoaa tietenkin jotain, mihin voi luottaa: omat oppinsa. Meditoimalla ja suorittamalla tiettyjä rituaaleja voi valaistua, saavuttaa ylimmän tietoisuuden, rauhoittua. Mutta miten minä voisin luottaa siihenkään?