oikea elämä

Jumalolennon mukaan nimetty kehrää sylissäni, tietokoneesta kuuluu Radio Helsinki. Siellä puhuu joku rauhoittavalla, käheällä äänellä, joka saa ihanat väristykset kulkemaan lävitseni. Nyt on jo maanantai, mutta kalenterissa oleviin menoihin on vielä unet aikaa.

Koko ajan on kiire, täytyy pinnistellä, että pysyy mukana. Silti luulen, että ei ole suurta uupumisen vaaraa. Olen oppinut itsekkään paskamaisesti jättämään asioita väliin, jos en jaksa. En ole koskaan ollut kovin hyvä stressaamaan työasioista, edes silloin, kun pitäisi. En varmaan opi sitä taitoa ikinä.

Opintosuunnitelma Unelmien tiedekuntaan näyttää siltä, että minusta tulee kirkkohistorioitsija. Se voi muuttua vielä moneen kertaan, mutta tuo ei olisi ollenkaan paha asia.

Joku kysyi vähän aikaa sitten, mitä oikeaan elämääni kuuluu. Siis elämään, joka ei liity työhön tai kouluun. Minä en osaa vastata. Tai no, järjestin kaiken omistamani teen uuteen kaappiin. On tehnyt mieli leipoa sämpylöitä, mutta pakastin on liian täynnä. Olisi kyllä rasittavaakin, jos niin sanottuun oikeaan elämään kuuluisi paljon. Sitten tähän kaikkeen ei-mihinkään voisi tällä lailla unohtua, olla tekemättä mitään. Kuulumisiin liittyy liian usein erilaisia toimenpiteitä, joita minun elämääni ei ihan älyttömästi nyt mahdu.