Ympärilläni on paljon ihmisiä, joilla on suuria suruja. Itsekin sain pakit, mikä ei tietenkään ole mitään kuolemaan, eroon tai muuhun sellaiseen verrattuna. Alan sitäpaitsi olla niihin niin tottunut, että kipukynnys on kasvanut merkittävästi. Pakit olivat silti omiaan lisäämään lievästi surumielistä virettäni. Välillä tulee suorastaan lohduton olo. Joulunvietto ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ensirakkauteni häät olivat kauniit. Nuori morsian oli niin kaikinpuolin ihana, että olin ainoastaan ylpeä ensirakkauden valinnasta. Olisin itsekin mennyt naimisiin sellaisen tytön kanssa. Aina aikaisemmin häissä olen rakennellut pilvilinnoja omasta hääpuvustani ja sulhasesta tai angstannut vanhapiikaisuuttani. Olen näköjään kehittynyt edes vähän: nyt olin vain syvän onnellinen nuoren parin puolesta.
Tänään en ole tehnyt yhtään mitään. Jälkeenpäin en varmaan muista, että tämä päivä on ollut olemassa. Vire on alakuloinen, mutta jotenkin lempeä. Tänään voisi vaikka itkeä, eikä sillä olisi niin väliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti