sählä

Kotiin on ihanaa tulla. Kolme karvaista tyyppiä ja kaksi kotelokasta tyyppiä olivat iloisia paluustani ja minä niiden näkemisestä. Sen sijaan en ollut iloinen siitä, että olin mokannut puoluekokousasiakirjoja niin, että johtamani yhdistyksen tyypit eivät voineet äänestää. Mitä helvettiä mun päässäni on liikkunut, kun kirjoitin sen valtakirjan.

Paljon rumia sanoja.

ideologinen humala

Eilen netin kaytto ei maksanut mitaan, nyt se yhtakkia maksaa. Muutenkin monet asiat taalla riippuvat siita, kuka henkilokunnasta sattuu olemaan vuorossa.

Olen ideologisessa humalassa. Kahden paivan seminaarissa tapasin kaksikymmentakaksi rohkeaa vammaista naista, jotka tekevat nyt ja tulevaisuudessa hienoja asioita. He ovat loistavia esimerkkeja ihmisista, jotka ymmartavat, etta vammaisten asioita ei pida hoitaa ilman vammaisia ihmisia. Luulen, etta olen palatessani aika paljon rohkeampi kuin nyt.

Muutama lyhyt huomio
- Takalaiset miehet eivat osaa kantaa pyoratuolia, eivatka viitsi kuunnella ohjeita.
- Luulin, etta taalla ei kertakaikkiaan tehda toita viikonloppuna, mutta tanaan tieni suljettiin asvalttitoilla.
- Vegetariaatin ruoka onkin muuta kuin manteja.
- Sammakot kurnuttavat yllattavan kovaa. Onkohan joku niista prinssi?

Olen miettinyt aika paljon, miten puoluekokous mahtaa sujua. Vaikka kaipaan sinne ehka eniten maailmassa, taallakin on ihanaa.

skandeja ei saanut mukaan niinkuin salmiakkia

Eilen matkustin pelaten karkotusta ja potkuja ja mita lienee. Meilla ei ollut kutsuja, mutta kanssamme matkustavalla toisella ryhmalla oli. Yritin koko pitkan paivan miettia, minka puhelun tai sahkopostin olin ymmartanyt vaarin. Mutta onneksi Almatyn lentokentalla selvisi, etta kaikki oli hoidossa ihan niinkuin olin kasittanyt. Olin onnellinen myos siita, etta lentokoneessa paasi vessaan.

Almaty on melko lailla samanlainen kuin vuosi sitten. Kaupungilla on saasteita, ihmiset ovat ihania, hotelli loistaa ylellisyyttaan ja vegetariaatti (aitini kehitti taman uuden hienon ilmaisun asken) saa ruoaksi manteja, jotka ovat eraanlaisia pastanyytteja.

Tanaan kaytiin kiertoajelulla. Nahtiin paljon monumentteja ja puistoja. Takalaiset puhuvat presidentistaan paljon. En ole koskaan aiemmin kaynyt ortodoksikirkossa, mutta tanaan kavin. Haltioiduin melko taysin ikoneista, tuohuksista ja muusta rekvisiitasta. Kukaan ei seurueesta ei osannut sanoa, kuka on Kazakstanin suojelspyhimys. Se ei varmaan ole kovin julkinen tieto, koska tama on muslimimaa ja ortodoksikirkot ovat vahan valttamaton paha. Tatakin kirkkoa arvostetaan lahinna siksi, etta se oli ainoa puurakennus, joka sailyi suuresta maanjaristyksesta kauan sitten.

Kaytiin myos vuorilla. Siita tuli paha mieli, koska turistirysassa oli naytilla jalastaan penkkiin sidottu kotka. Olisipa ollut sakset, niin olisin leikannut narun saman tien irti. Muuten vuorila oli ihanaa ja kaunista, niinkuin vuorilla aina on. Niissa on jotain mystista, ilmeetonta voimaa. Ne kiehtovat tietylla tavalla jopa enemman kuin meri, mutta toisaalta meren vaihteleva kaytos pitaa aina jannityksessa.

Trenditietoinen saa korttinsa.

ei matkakuumetta, vaikka pitäisi

Olen lähdössä huomenna Kazakstaniin. Ei yhtään huvita, vaikka toisaalta tiedän, että tulossa on ihana reissu. Siellä on kivoja ihmisiä ja ennen kaikkea mielenkiintoisia keskusteluja. Vuoret ovat kauniit. Tämä on aika hassu tunne siihen nähden, ettei ole kauaa kun valitin matkakuumetta. Työmatka on silti ihan eri kuin lomamatka. En olisi ikinä järjestänyt lomamatkaa puoluekokouksen päälle!

En saa käydä YTHS:llä enää kauaa, mutta ei tarvitsekaan. Olisi tietty hauskaa käydä kertomassa onnellisuudestaan Sedälle, mutta ehkä sillä on oikeitakin töitä.

väsynyt ja onnellinen

Onnellisuus jatkuu. Eilen olin aika rikki, mutta se johtui vain armottomasta väsymyksestä. Tänään en tahdo saada mitään aikaan, koska olen yhä väsynyt. Kun on kivaa, unohtuu liian helposti, että ihminen ei selviä millään viiden tunnin yöunilla.

Välillä minut valtaa käsittämättömän suuri halu muuttaa Helsinkiin. Eilen oli sellainen hetki. Tuntui, että elämä olisi Helsingissä parempaa. Siellä on aina hauskaa seuraa, bileitä ja paljon tekemistä, kuten Kiasma tai teatterit. Oikeasti elämä on ainakin yhtä mukavaa täällä, joten en ole lähdössä mihinkään. Helsingissä pitää tietty voida käydä. Haaveilen niin läheisestä helsinkiläisestä ystävästä, että sille voisi jäädä yöksi suunnittelematta etukäteen. Yksi sellainen on, mutta sille en pääse. Ja tarkalleen ottaen se asuu Espoossa.

Eilen puhuttiin bussireissusta Varsovaan. Ajattelin tietenkin heti, etten minä voi sellaiselle matkalle lähteä, kun se on niin hankalaa. Mutta sitten keskusteltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei se voi olla mahdotonta. Tuollaisina hetkinä tajuan, kuinka tollosti olen oppinut ajattelemaan, että maailma on täynnä asioita, joita en voi tehdä. Suurin osa niistä asioista on äärimmäisen kivoja. Minun täytyy kasvattaa itseni uudestaan. On huipputyperää, jos moni ihan mahdollinen ihana asia jää kokematta keksittyjen rajoitteiden takia.

Muistan lapsuudesta aika monta sellaista tilannetta, jossa joku päätti kertoa minulle "elämän realiteeteista" eli siitä, etten pysty tekemään jotain asiaa. Tai sitten todettiin, että kyllähän sinä voit, mutta kukaan ei kertonut, miten. Minä en ole ollenkaan paha tapaus. Tunnen liian monta vammaista ihmistä joita on varoiteltu erilaisilla esteillä ja vaaroilla niin paljon, että he eivät uskalla tehdä yhtään mitään. On niitä tietenkin myös ei-vammaisissa. Sellainen ylitsevuotava varovaisuus on kyllä sääli.